Tuleeko taiteella kilpailla?

Voiko taiteella kilpailla? Tämä kysymys on kaivellut itseäni koko nuoren urani ajan. Nuorempana harrastin kilpatanssia. Kilpatanssi on kokoelma erilaisia tanssityylejä, jotka on kerätty eri puolilta maailmaa. Näihin tansseihin on asetettu niiden olemassa olevaa olemusta mukailevat säännöt, jotta niitä voidaan arvostella. Mikäli olet katsonut televisiosta Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa, olet nähnyt silmäyksiä tästä lajista. Lajiin on otettu mukaan niin eurooppalaisia kuin latinoamerikkalaisia tansseja, kulttuureja, joilla on mahtava perinne, joka jatkuu yhä. Aikoinaan halusin olla tanssissa hyvä, ja jollain mittarilla ehkä olinkin, mutta loppujen lopuksi jätin lajin kesken.

Nykyisin taiteilijana olen paininut noiden samojen asioiden kanssa: “täytyy olla parempi kuin muut”. Totuus on kuitenkin, ettei taiteella tule kilpailla. Tämä saattaa kuulostaa siltä, että pidän aiempaa harrastustani huonona asiana — ei suinkaan, tanssi antoi minulle väylän ilmaisuun. Ilman sitä en luultavasti olisi löytänyt luovalle alalle. Kuitenkin tanssissa kilpaileminen asettaa sen selkeään muottiin, joka rasittaa sen taiteellista arvoa. Toisin sanoen tapoja ilmaista itseä on vähemmän, ja jos niitä on, niitä ei käytetä siihen tarkoitukseen.

Jotta voimme päättää, mikä on parempaa tai enemmän, on meidän asetettava rajat, joiden sisällä tarkastella asiaa. Taiteessa tämä ei toimi, koska henkilökohtainen ilmaisu voi tuottaa tuloksia, jotka ovat toisten mielestä huonoja mutta toisten mielestä erittäin hyviä. Yhdenlaista konsensusta asiasta ei siis synny, mikä tekee taiteesta nimenomaan sen arvoista. On tärkeää, että minä en pidä samoista asioista kuin sinä.

On selvää, että ihminen kuitenkin jollain tasolla elää kilpailusta. Pelit, urheilu ja työmaailma ovat kaikki rakennettu kilpailulle. Koen, ettei ole minun paikkani ottaa kantaa tämän asian hyvyyteen ja huonouteen, mutta on selvää, että ihmisinä jollain tasolla tarvitsemme kilpailua. Mielestäni tämä kumpuaa enemmän siitä, että pidämme asioiden saavuttamista arvokkaassa asemassa. Ainakin henkilökohtaisesti koen, että kilpailu on tärkeää omassa elämässäni. Siitä saa voimaa, ja onnistumisen tunteista omatunto kasvaa. Häviäminen on myös arvokasta, sillä siitä oppii enemmän kuin voittamisesta. Sanoisin kuitenkin, että taidetta ja kilpailua toisia vastaan ei saa sekoittaa. Taiteessa tulee laittaa itsensä peliin sekä inspiroitua siitä, mitä muut ovat tehneet. Mikäli joku toinen on yltänyt pitkälle, voi se auttaa sinua miettimään yhtä suuria asioita. Tämä on tärkeää inspiraatiota, ei kilpailua.

Kilpatanssi saa olla rauhassa omassa mallissaan. Mielestäni siinä ei kuitenkaan ole enää kyse taiteesta vaan urheilusta. Tanssin ilmaisullinen ulottuvuus on jäänyt jonnekin kilpailun jalkoihin. Hienot kulttuurilliset tanssisuuntaukset ovat myös haihtuneet unholaan, mikä on hieman sääli. Kuitenkin vaikeiden asioiden tekeminen tuo meille mittaamattoman arvokasta onnistumisen tunnetta, joka voi uudelleen ja uudelleen ohjata meitä päihittämään itsemme. Ei laiteta töitämme muottiin, mutta jatketaan suurempien asioiden tavoittelemista. Inspiroidutaan toistemme töistä ja saavutuksista, sillä se on mielestäni tärkeintä. Muistetaan, että taiteen tarkoitus on ilmaista itseä, eikä sen asian muuttaminen ratkaise yhtikäs mitään. Kilpaillaan ainoastaan itseä vastaan.